Tanssiteatteri Kramppi - Dracula-kauhumusikaali


perjantai 8. tammikuuta 2010

Sebastian López-Lehto



Olen Sebastian López-Lehto. Tarkoitukseni on kirjoittaa blogiin tanssijan näkökulmasta. Tarkemmin ottaen sellaisen Krampille tyypillisen miespuolisen tanssijan, joka ei ole ennen Kramppiin tuloaan juurikaan tanssinut, mutta on sukupuolensa vuoksi päässyt joukkoon hurjaan. Olen siis yksi niistä, jotka ottavat erityisen paljon nuppiin auditioneissa ulosjääneitä monta vuotta tanssia harrasteita pimuja.

Olen ollut mukana muutamassa Krampin proggiksessa ennen Draculaa eli mikään kramppiveteraani en ole, mutta en aivan täysin keltanenäkään. Krampin ulkopuolella (siviilissä) harrastan ja opetan capoeiraa sekä opiskelen yliopistossa valtio-oppia.

Draculassa tanssin hulluna, varjona, alkumerenä ja myrskynä.


Antti Viitamäki



Olen jyväskyläläinen teatterin- ja musiikintekijä. Innostuin teatterista lukioikäisenä, ja vajaa kymmenen vuotta myöhemmin se oli keskeisin työni. Teatterissa viehättää kaikki osa-alueet ja tyylilajit, mutta tärkeintä itselleni on kertoa kiinnostavia, mukaansatempaavia tarinoita. Merkittävimpiä tuotantoja vuosien varrella ovat olleet Korpilahden teatterin Idiootti (esikoisdramatisointini), Murmuu-teatterin Kuolema keskipäivällä (esikoisnäytelmäni), Ylioppilasteatterin Kymmenen pientä neekeripoikaa ja Ruusun varjo -musikaali, Työväenteatterin Veljeni Leijonamieli sekä Huoneteatterin Alastonkuvia, joka voitti yleisöäänestyksen Mikkelin Näyttämöpäivillä.

Oma musikaali on pitkäaikainen haaveeni. Olen tehnyt useita vahvasti musiikki- ja lauluvetoisia näytelmiä, mutta toistaiseksi ainoat täysiveriset musikaalit urallani ovat olleet Työväenteatterin My Fair Lady, jossa näyttelin Higginsin roolin, sekä yllä mainittu Ruusun varjo, jonka kirjoitin ja ohjasin. Kun Kramppi kysyi joskus 2007, haluaisinko säveltää musikaalin, sanoin että teen mielelläni mitä tahansa. Prosessi onkin ollut mielenkiintoisin ja haastavin mitä kohdalleni on sattunut. Musikaalin aihetta mietittiin koko kevät 2008, kunnes päädyimme Draculaan. Syksyllä aloin kirjoittaa, ja jouluun mennessä minulla oli tekstin ohella jo muutama musiikkiaihiokin. Viime keväänä laadimme lukuisissa palavereissa tarkemman suunnitelman, kesän jälkeen valittiin esiintyjät, ja nyt alkaa sitten loppusuora häämöttää. Kirjoittaessani tätä tammikuun alussa viimeiset sävellykset muhivat vielä päässäni, ja osa kohtauksista on yksityiskohdiltaan auki - mutta kaikki merkit viittaavat siihen että luvassa on kaikkien aikojen spektaakkeli!



Laura Lehtinen


Minä olen Lehtisen Laura. Monesti kutsuvat jostain syystä sukunimellä. Olen pitkäaikainen Kramppi-aktiivi ja tuppaan tunkemaan nenäni moneen paikkaan. Tällä kertaa nenäni on johdattanut minut Dracula-produktion koreografiseen ja tuotannolliseen tiimiin.

Olen tehnyt tiimikoreografiaa Tanssiteatteri Krampissa jo ainakin neljään aiempaan koko illan teokseen sekä muutamaan pienempään tanssiteokseen. Kramppi on minua sen verran innottanut ja tukenut, että olen päätynyt opiskelemaan tanssia Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitokselle, jossa taiteilen nyt toista vuottani.

Draculan tuotantopuoleen olen luvannut ainakin sen verran sohia, että kirjoittelen kaikenlaisia julkisia ja virallisia (ja kai vähän epävierallisempiakin) tiedotteita, jotta yleisö ja media pysyvät perillä siitä, missä mennään. Tämä homma on varmaankin langennut tehtäväkseni, koska kynä pysyy kädessäni (useimmiten), mistä on kiittäminen ainakin kirjallisuuden, kirjoittamisen ja suomen kielen opintojani Jyväskylän yliopistossa.

Tätä blogia pidän kuitenkin nyt koreografisen tiimin edustajana ja kertoilen tuntoja ja tilanteita joka toinen perjantai. Joskus mennään aika haipakkaa, pysykää mukana!

Jaakko Junttila


Olen 31-vuotias miespuolinen henkilö. Krampissa olen heilunut vuodesta 2006 lähtien, mutta teatteriharrastuksen aloitin äidin helmoissa 7-vuotiaana kesäteatterissa. Sittemmin olen piipahtanut lukuisten jyväskyläläisten harrastajateattereiden lavalla, ja eniten näytelmiä on takana ylioppilasteatterissa. Teatterin ja tanssin lisäksi harrastan monenlaista liikkumista, kuten miekkailua, akrobatiaa ja parkouria. Viimeksi mainitusta tuli viime syksyn mittaan myös varsinainen leipätyöni. Luovan liikkumisen lisäksi minulle tärkeitä ovat kielelliset asiat, joita on tullut opiskeltua yliopistossa maisteriksi asti.

Tässä blogissa paneudun produktion etenemiseen ja työstämiseen näyttelijän näkökulmasta, vaikka saatan aika ajoin lipsahtaa muidenkin osa-alueiden puolelle. Esitän siis teoksessa Arthur Holmwoodia, yläluokkaista nuorta miestä, jolla on tarinassa kosiollisia intressejä erästä Lucy-neitoa kohtaan. Miten tarina päättyy, voitte tulla itse toteamaan maaliskuussa...