Dracula puraisi minua, ja nyt olen itsekin verenimijä. Imen omasta itsestäni ja muovaan tuotoksena toisen henkilön. Toisen henkilön nimi on Arthur Holmwood. Aluksi tunsimme vain nimeltä, mutta nyt tuntuu kuin tietäisin jopa Holmwoodin ajatukset, vaikka hän elääkin eri vuosisadalla kuin minä. Kuitenkin, joka päivä hän yllättää, yrittää karata johonkin suuntaan kuin lapsi, jonka joudun juoksemaan kiinni ja ohjaamaan oikeaan suuntaan. Onneksi en ole urakkani kanssa yksin. Lapsenhoitovinkkejä antaa erityisesti ohjaajamme Antti, joka onkin siinä hommassa kelpo.
Eilen valmistelin Holmwoodia hänen elämässään vielä edessä oleviin tapahtumiin, joista hän ei vielä aavista mitään. Tulevaisuudesta on niin helppoa huudella. Opetin koreografin avustuksella Holmwoodia taistelemaan muutamaa mustalaista ja pimeitä varjoja vastaan. Oppivainen kaveri, vaikka sainkin laittaa kaiken fysiikkani peliin. Kyllä tämä taistelu vielä harjoitusta vaatii, mutta olemme hyvällä tiellä, hän ja minä. Kukaties uskallamme joku päivä kohdata itse kreivi Draculan. Tiedä häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti