Laura: Mistäs noin lopulliset ajatukset?
T: Olen huomannut, että meillä on enää muutama esitys jäljellä.
L: Niin. Tuntuu varmaan aika tyhjältä ilman Draculaa. Onhan sitä vietetty puoli vuotta tosi tiiviisti tämän porukan kanssa.
T: Aivan! On se kyllä aika outoa, kun yli 40 ihmistä häviää jokapäiväisestä elämästä.
L: Ja kun ei olekaan Säykin Finndomoa, johon mennä, ja esityksiä, joita odottaa!
T: Mutta ei nyt vaivuta epätoivoon vaan nautitaan vielä edessä olevista esityksistä täysin siemauksin.
L: Joo. Ja seuraahan tästä esityskauden loppumisesta jotain hyvääkin.
T: Ai mitä?
L: No meidän arkeen on Draculan harkkojen ja esitysten takia kuulunut viikonloppujen ja lomien menettäminen. Nyt on sitten taas vapaa-aikaakin…
T: Aika kehno yritys.
L: No täytyyhän sitä nyt edes yrittää repiä jotain positiivista tästäkin! Ja lievittää tätä loppumisen tuskaa jotenkin!
T: Mietitään vaikka sitten millaisia kokemuksia meille on Draculasta jäänyt.
L: No ainakin mun korkeanpaikankammo on lieventynyt huimasti.
T: Kiitos lepakkokohtaukselle! Ei sen puoleen, että mun jalkojen hikoilu tuolla korkeuksissa olisi yhtään helpottanut.
L: On kyllä niin paljon muitakin asioita. En osaa oikein aloittaa mistään. Jospa sä koittaisit.
T: Kokemuksia on tosi paljon. Kun mahtavien treenien ja esitysten lisäksi ollaan tehty niin paljon muutakin. Ommeltu, maalattu, teipattu, laulettu nauhalle, töhritty koulujen pihoja ketsupilla, kierretty esiintymässä ysiluokkalaisille…
L: Ja ehkäpä myös kehitytty kirjoittajina tämän blogin myötä.
T: No joo, toivottavasti J. Mutta tärkeintä on kuitenkin mun mielestä meidän mahtava porukka, jossa ei (teatteri Aallon mukaan) ole yhtään heikkoa lenkkiä.
L: Se on kyllä ihan totta. Yhteistyö toimii sekä lavalla että sen takana. Toivottavasti myös tulevaisuudessa!
T: Tähän on hyvä lopettaa meidän osaltamme. Dracula on mahtava! Kaikki siinä mukana olleet ovat mahtavia!
L: Ja me haluamme nähdä kaikki huomiset maailman loppuun asti!
Halauksin ja verta imien: T&L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti