Koulukiertueelle

Tiuku: Pitkä joululoma on takana ja arki sekä harrastukset ovat alkaneet pyöriä normaalisti. Draculan treenejäkin on ollut jo useita. Kohtauksia on hiottu, käyty läpi ja joitakin hieman myös muuteltu.
Laura: Olemme nyt alkaneet harjoitella koulukiertuetta varten. Tuttuja kohtauksia tehdään minimikokoonpanolla. On erikoista nähdä noin viiden tanssijan ryhmät kahden tanssijan miehityksellä.
T: Tällaiset vesikasvitkin, kuten me, saattavat päästä kankaanheiluttajiksi.
L: Lisäksi minä aloitan valssiharjoitukset kiertuetta varten. Tanssiminen pitkän laahushameen kanssa ei ole helppoa! Onnea siis lontoolaisnaisille!
T: Tulevana viikonloppuna pääsemme taas kahlailemaan koulukiertuetta läpi.
L: Ja minä menen tuskailemaan valssin kanssa. Toivottavasti askeleet alkavat selkeytyä ja laahuskin pysyisi ainakin poissa jalkojen tieltä.
T: Viikonloppuna minulla on tiedossa myös hulluilua vaatetalkoissa, jotta hullut saisivat jonkinmoiset vaatteet päälle seuraavaan läpimenoon.
L: Tällaista nyt tällä kertaa. Harjoituksia, talkoita ja muuta mukavaa yhdessäoloa!

Tyhjän täyttäjä

Kun puvustajamme Raisa ehdotti, että ensimmäisen blogimerkintäni yhteydessä voisi olla kuva tulevasta esitystilastamme, päädyin käymään läpi sieltä näpsimiäni otoksia. Isoa. Hulppeaa. Mielikuvitusta kiihottavaa... Jylhän kolkkoa. Tyhjää.

Koko lailla noilla sanoilla olisi voinut kuvata myös mielentilaani loppukesästä 2008, kun tuijotin valkoista ruutua ja mietin millä sanalla alkaa kauhumusikaali nimeltä Dracula. Pitkin syksyä sanoja kertyi kovalevylle - ja keväällä päästiin visuaalisen tiimin kanssa ihmettelemään, miten kaikki kirjoittamani asiat eksyisivät näyttämölle.

Vaikka tekstiä ja musiikkia on syntynyt, ja vaikka olemme kehittäneet toinen toistaan näyttävämpiä kohtauksia yleisön ihasteltavaksi, ei tietä ole voinut helpoksi kehua. Nimenomaan kysymys esitystilasta oli muodostua ihan omaksi kauhunäytelmäkseen. Kun Veturitalli-hanke kaatui keväällä 2009, kävimme tuloksetta läpi kymmenkunta tilaa. Lopulta Finndomon talotehdas tärppäsi: valtava tyhjä tila, vailla ainuttakaan pylvästä! Jos kuva tekee Sinuun vaikutuksen, voinet kuvitella miltä meistä tuntui pällistellessämme hallia Säynätsalossa ensimmäistä kertaa.

Halli on edelleen tyhjä, mutta suunnitelmat sen täyttämiseksi ovat hurjat jopa ammattilaisproduktioiden mittakaavalla. Pahimpina pelon hetkinä auttaa tieto siitä, että minun lisäkseni 1800-luvun lopun Lontooseen ja Transilvaniaan suuntaa kulkunsa monta kymmentä lahjakasta ja innokasta ihmistä. Juuri heidän kanssaan minä tämän (aika)matkan haluankin tehdä.

Nyt palaan viimeisen laulun kimppuun. Mielenkiintoista on ollut havaita, että mitä lähempänä valmista on, sitä hitaammaksi työ muuttuu. Kun tila on lähestulkoon täynnä, on koko ajan vaikeampaa päättää miten loput tyhjät kohdat täyttäisi. Sen pitää olla - täydellistä...

Ihan viimeisen tyhjän paikan täytät onneksi Sinä - katsoja. Kiitos siitä.

Alku

Dracula puraisi minua, ja nyt olen itsekin verenimijä. Imen omasta itsestäni ja muovaan tuotoksena toisen henkilön. Toisen henkilön nimi on Arthur Holmwood. Aluksi tunsimme vain nimeltä, mutta nyt tuntuu kuin tietäisin jopa Holmwoodin ajatukset, vaikka hän elääkin eri vuosisadalla kuin minä. Kuitenkin, joka päivä hän yllättää, yrittää karata johonkin suuntaan kuin lapsi, jonka joudun juoksemaan kiinni ja ohjaamaan oikeaan suuntaan. Onneksi en ole urakkani kanssa yksin. Lapsenhoitovinkkejä antaa erityisesti ohjaajamme Antti, joka onkin siinä hommassa kelpo.

Eilen valmistelin Holmwoodia hänen elämässään vielä edessä oleviin tapahtumiin, joista hän ei vielä aavista mitään. Tulevaisuudesta on niin helppoa huudella. Opetin koreografin avustuksella Holmwoodia taistelemaan muutamaa mustalaista ja pimeitä varjoja vastaan. Oppivainen kaveri, vaikka sainkin laittaa kaiken fysiikkani peliin. Kyllä tämä taistelu vielä harjoitusta vaatii, mutta olemme hyvällä tiellä, hän ja minä. Kukaties uskallamme joku päivä kohdata itse kreivi Draculan. Tiedä häntä.

Tiuku ja Hautis

Laura: Moi, olen Laura Hauta-aho! Koska Lauroja on niin paljon, minusta käytetään useimmiten lempinimeä Hautsi tai Hautis.

Tiuku: Minä taas olen Tiuku Holma ja me kirjoitellaan tätä blogia Lauran kanssa parillisten viikkojen perjantaina. Täältä voi seurailla Draculan etenemistä meidän näkökulmasta.

L: Ollaan tunnettu Tiukun kanssa jo lähes viisi vuotta. Ystävystyttiin heti ensimmäisellä yhteisellä balettitunnillamme. Sovittiin heti yhteen kuin paita ja peppu.

T: Ennen Draculan treeniviikonloppua oli Laura meillä yötä. Olimme valmistautuneet viikonloppuun hieman eri tavoin. Laura oli laulanut ja opetellut dialogin.

L: Ja Tiuku tehnyt kaikenlaista, mikä ei liittynyt mitenkään pääsykoeviikonloppuun valmistautumiseen.

T: Perjantai iltapäivä kului nopeasti dialogin lumoissa. Harjoittelimme sitä kotini läheisessä puistossa. Juoksimme kivelle ja kertailimme vuorosanoja. Sitten toinen unohti vuorosanat (yleensä siis minä) ja kuin yhteisestä sopimuksesta palasimme tasaiselle maaperälle valmiina toistamaan kohtauksen uudelleen.

L: Treeniviikonloppu sujui mukavissa ja hikisissä tunnelmissa. Ympärillä oli paljon sekä tuttuja että uusia kasvoja. Salin reunoilla olivat arviointijoukot. Meidän innostuksemme Draculaa kohtaan oli peräisin juttutuokioista, joita vietimme kavereiden kanssa ennen ilmoittautumista.

T: Draculan roolienjakotilaisuus oli jännittävä kokemus. Treeniviikonloppuun nähden ympärillä oli vain vähän väkeä ja joukosta tuntui puuttuvan viikonlopussa tutuksi tulleita kasvoja. On mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta hyvältä tuntui kun mukana oli myös vanhoja tuttuja.

L: Oli hienoa kuulla sekä oma että Tiukun nimi useissa eri rooleissa; lepakko, vesikasvi, veri ja kyläläinen. Eipähän tarvitse olla toiselle kateellinen, kun molemmat pyörimme samoissa kohtauksissa.

T: Näitä kohtauksia on harjoiteltu jo useiden kuukausien ajan sekä ensimmäinen läpimeno on takana.

L: Kyllä sitä laulujen opettelua ja hienosäätöä riittää vielä moneksi tulevaksi viikonlopuksi! On tämä sellainen kokemus, että ei kannata jättää väliin!