Voisiko olla joskus niin, että kaikki vain toimisi?
Minulla on tietokoneeni kanssa päivittäin ongelmia, vaikka teen sillä jatkuvasti suunnilleen samoja asioita. Käytän noin kymmentä eri ohjelmaa, jotka valtaosan ajasta toimivat ihan hyvin, joskus jopa kaikki kymmenen yhtä aikaakin. Mutta todennäköisesti pitkin päivää ilmenee silti vähintään kahdessa eri ohjelmassa jotain, mihin en ole aiemmin törmännyt.
Nyt juuri toinen kahdesta grafiikkaohjelmastani lakkoilee - totta kai, kun pitäisi tässä valtavalla kiireellä vääntää monenlaista graafista. Teen sillä täsmälleen samoja asioita kuin aina ennenkin, mutta juuri nyt sen pitää sitten vain välillä lakkoilla. Ei selitystä.
Myöskin sähköpostiohjelmani tuumailee parhaillaan jotain, mistä ei suostu minulle mitään kertomaan. Nettiyhteydessäni ei ole mitään vikaa ja saan sähköpostipalvelimeenikin yhteyden selaimen kautta ihan noin vain, mutta itse sähköpostiohjelma ei - täydellisen koneen resetoinnin jälkeenkään - suostu lähettämään mitään viestiä eteenpäin ennen kuin on arvioinut tilannetta noin vartin ajan. Ymmärtäisin paremmin, jos ei lähettäisi ollenkaan - mitä ihmettä voi tarkoittaa varttitunnin mietintä?
Niin miten tämä liittyy Draculaan? Eihän se varsinaisesti liitykään, paitsi että istun koneeni ääressä noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja työstän Draculaan liittyvää ääntä, kuvaa, tekstiä ja tietoliikennettä. Jos mikä tahansa ohjelma lakoaa tunniksi, toiminta rampautuu. Vielähän ensi-iltaan on aikaa reilu kuukausi, mutta mitä lähempänä h-hetkeä ollaan, sitä kovemmiksi huomaan yksinäisten, tietokoneelleni suunnattujen palopuheiden muuttuvan kielenkäytöltään.
Elsa, näytelmämme Mina, kommentoi asiaa vain että hän ei kerta kaikkiaan jaksa suuttua moisista asioista. Ylipäätään mahtava elämänasenne, ettei erityisemmin halua tuhlata energiaansa hedelmättömään riehumiseen. (En minäkään muuten, mutta teknologia on heikko kohtani.) Kun joudumme etsimään Minan hahmon synkempiä, rajumpia puolia, huomaan etten voikaan ohjata Elsaa perinteisillä metodeillani: ”Olet turhautunut! Ajattele vaikka sitä mitä teet kun tietokoneesi jää jumiin!” Elsa vain hymyilee, katsoo minua armeliaasti. Sydämeni sulaa. Täytyy keksiä toisenlaisia mielikuvia.
Eilen oli kuitenkin melko lailla mukava päivä. Suurimman ilonaiheen antoivat Ammattiopiston kondiittorioppilaat, jotka olivat valmistaneet meille maistiaiset Draculan väliaikamenyystä. En kerro tarkemmin, mitä on luvassa, mutta olen varma että löydät väliajan kiireiseen kahvihetkeen mieleisesi leivonnaisen. Ensimmäinen kerta urallani, kun produktiolla on omat nimikkoleivoksensa!
