Marssin tänään sisälle Veripalvelun Jyväskylän toimipisteeseen ja yllätyksekseni törmäsin kreivi Draculaan. Hän valvoi tyytyväisen näköisenä nuoren naisen vierellä. Naisen kyynärtaipeen laskimoon oli työnnetty neula, josta veri valui iloisesti kuohuen pienessä, sähkökäyttöisessä kehdossa keinuvaan pussukkaan. Ei verisiä kulmahampaita, ei kirkumista, ei hekumaa, ei veret seisauttavaa jännitystä. Nyky-Draculan toiminta näytti lattean arkipäiväiseltä. Onneksi OIKEA Dracula kirjoitettiin 1800-luvulla.
Oma vereni ei Veripalvelulle kelvannut, koska kuulemani mukaan tarvitsen kaikki valkosoluni kiusallisen nivusvammani paranteluun. Moni kramppilainen kuitenkin vuodatti vertaan yleisen hyödyn nimissä. Ensimmäinen näyttämötaiteellinen kokemukseni, joka konkreettisesti vaatii verensä mukana olevilta. Ikäväkseni joudun itse tyytymään virtuaaliverensiirtoon näyttämöllä.
Koreografit mallailemassa verenluovutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti