Taidetta tehtaassa

Kaikki tätä tanssiteatteriproduktioblogia seuraavat varmasti jo tietävät, että Dracula tullaan esittämään tehdashallissa. Ei se haittaa, vaikka ei ole muuta tekemistä kuin lukea kirjoittamaan pakotettujen jorinoita. No, joka tapauksessa hallissa tulee yhdistymään hämmennykseen kietoutunut tyhjä tehdasmiljöö ja uuh niin ihanasti riippumaton kulttuuri. Osittain vastakkaiset maailmat yhdistyvät. Ironista (rautaa perkele!) on, että muutamisen vuosi sitten huivikaulaiset kulttuuri-ihmiset vielä innoissaan valtasivat tehdashalleja eksotiikan perässä, mutta nyt kyse on lähinnä siitä, että rahan eli uskon puuttessa Veturitallin ovet eivät vain avautuneet. Tehtaaseen mentiin kun kulttuuritilaa ei ollut. Kulttuuritilaa ei ole, koska tehdas on tyhjä.


Jossain paperisessa lehdessä sanottiin, että teatteria kuluttavat lähinnä keski-ikäiset -ja luokkaiset naiset. Jossain historian kirjassa taas sanottiin, että tehtaissa kuluivat lähinnä miehet, jotka jo nuorina olivat keski-ikäisiä. Draculan myötä eksotiikkaa on tarjolla kaikille. Teollisuusihmiset saavat tekosyyn mennä itkemään kreivi Draculan kohtaloa, ja huivi-ihmiset pääsevät näkemään materiaalisen työn hautausmaan immateriaalitaloustorneistaan samalla kun kokevat subliimin.
Niin, toivottavasti kynnys teatterikäymiseen madaltuu. Tanssiteatteri Kramppihan tunnetusti tekee helposti lähestyttävää taidetta, jonka tarkoituksena ei ole erotella ihmisiä niihin, jotka ovat sattuneet ja niihin, jotka eivät ole. Dracula tulee koskettamaan, vaikuttamaan ja hämmästyttämään suoraan ilman kulttuuri-apartheidia.

Tehtaan vessan seinässä lukee muuten seuraavaa: "Ingman saa maidon maistumaan; Opel muovin ruostumaan. Toyota Corolla, kovempaa pääsee porolla. Toyota Yaris, rumempi kuin varis. Ajakaa mopolla. Eritän liejua" Sitten on vielä jotain Nissanista ja Toyotasta. Kannattaa käydä siellä paskalla.


Ps. Hullut saivat yhden kohtauksen lisää, ja viime sunnuntaina tanssittiin jo meikit päässä ja tukka kunnossa.