Ensi-ilta on nyt takana. Kiire on ollut hyvä tekosyy miksi blogia ei ole päivitetty. Tosin produktion aikana kiireen kynnys on yleisesti kasvanut sellaisiin mittoihin, että oma kiireeni on alkanut näyttää levolta. ”Kiireinen ei ole hän, joka ehtii käydä kaupassa.” Koko viimeinen viikko ”harrastettiin” keskimäärin noin kolmesta päivällä puoleen yhteen yöllä, osa porukasta aamusta yöhön. Vielä tuntia ennen ensimmäistä näytöstä rakennettiin ja ommeltiin. Oli hektistä, oli sekavaa, oli tehtävä jotain ja aina oltiin myöhässä. Kokemus siitä, että itse esiintymiseen ei oltu voitu latautua täysillä näkyi esiintyjien kiristelynä ja hartaana toiveena keskittymisen rauhasta.
Nytkö se alkaa? Esiintymään lähdettiin ommellun hihakappaleen tai maalatun häkin jälkeen. Valmistuminen jäi todella hilkulle ja oli ihmeellistä, että kaikesta huolimatta jonkinlainen ensi-illan lataus saatiin aikaan. Vaikka ensi-ilta oli lataukseltaan toista kuin harjoitukset, luulen esitysten paranevan esitys esitykseltä. Odotan innolla, että pääsemme halliin mielessämme Dracula esityksenä, ei vielä tehtävinä asioina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti